.338 Lapua Magnumin synty ajoittuu vuoden 1982 paikkeille kun Jerry Haskins -nimisen henkilön omistama amerikkalainen Research Armament Industries (eli lyhyemmin RAI) -niminen yritys alkoi kehittää Yhdysvaltojen merivoimien toimeksiannosta pitkänmatkan tarkka-ammuntakäyttöön soveltuvaa kivääriä. Julkisesti puhuttiin tarkkuuskivääristä 1000 jaardin kilpailuihin, mutta todellisuudessa kyseessä oli todennäköisemmin jo alusta pitäen 1500 metrin TA-kiväärin suunnittelu.
Haskinsin kivääri oli varsin pelkistetty. Aseesta tehtiin kaksi versiota; malli 500 oli .50 BMG kaliiperinen ja mallin 300 oli .300 Win Mag kaliiperinen. Jälkimmäisessä versiossa kaliiperi voitiin muuttaa vain piippua ja lukon päätä vaihtamalla myös .308 Win. patruunalle.
Testeissä .300 Win. Mag. patruuna ei täyttänyt sille asetettuja läpäisyvaatimuksia, joten korvaavaa ratkaisua RAI 300:n uudeksi kaliiperiksi lähdettiin hakemaan. Ensimmäisenä vaihtoehtona kokeiltiin .378 Weatherby Magnumin hylsystä .338 luodille supistettua villikissapatruunaa, joka kuitenkin todettiin kohta vyökantansa ja lähes suoraseinämäisen hylsynsä takia vähemmän toimintavarmaksi ratkaisuksi. Seuraavaksi lähtökohdaksi löytyi urakantainen .416 Rigby, joka oli lähinnä tunnettu suurriistakaliiperina. Hylsyjä siihen valmisti tuohon aikaan ainakin amerikkalainen Brass Extrusion Laboratories Ltd. (Bensenville, IL), joka tunnettiin omistajansa Jim Bellin sukunimen mukaan yleisesti nimellä BELL. Uuden patruunan lähtökohdaksi tuli BELL:in valmistama .416 Basic hylsy, jota valmistettiin lähinnä villikissapatruunoiden aihioiksi. .416 Basic hylsy supistettiin .338 luodille sopivaksi. Syntyi kaliiperi, joka tunnettiin nimillä .338/416 ja 8.58×71. Haskins olisi halunnut tarkkuusluodeistaan tunnetun Sierran luodin valmistajaksi tälle patruunalle, mutta Sierra ei osoittanut tuolloin suurtakaan kiinnostusta asiaa kohtaan. Niinpä luodin valmistajaksi tuli Hornady, joka suunnitteli ja valmisti patruunaa varten 250 grs painoisen HPBT-tyyppisen tarkkuusluodin.
Hornadyn valmistama luoti, sen paremmin kuin BELL:in .416 Basic hylsystä muokattu hylsy eivät oikein täyttäneet kaikkia niille asettuja vaatimuksia. Yhden kulkupuheen mukaan asiaa ohjasi myös se, että armeijalle eivät olisi kelvanneet tuolloin muut kuin Sierran ja Lapuan luodit. Kun toisaalla aikataulu Yhdysvaltojen Armeijan testeihin toimitettavista aseista ja ampumatarvikkeista eteni vääjäämättä, RAI lähti etsimään vaihtoehtoisia toimittajia muualta. Sellaiseksi osoittautui suomalainen Lapuan Patruunatehdas, joka paikallisen edustajansa, Kendall Internationalin kautta tuli vuoden 1984 syyskesällä mukaan .338/416 patruunan kehitykseen ja myöhempään kohtaloon.
Lapualla aloitettiin sekä .338/416 hylsyn että .338 kaliiperisen kokovaippaluodin kehittäminen. Kokonaan uusi kaliiperi oli haaste sekä suunnittelulle että tuotannolle, mutta asiat etenivät pikavauhdilla ja ensimmäiset luodit ja hylsyt olivat seuraavan vuoden alussa valmiina lähettäviksi Amerikkaan, Yhdysvaltojen armeijan kokeisiin.
Lapuan ensimmäinen .338 kaliiperinen luoti oli B408, joka vuonna 1985 muistutti enemmän steroideilla ruokittua D46:tta kuin nykyistä malliaan. Nykyisen Lock Base -luodin konstruktio tuli mukaan vasta myöhemmin.
Vuonna 1986 .338/416 patruunalla, jossa oli Lapuan valmistama luoti ja hylsy voitettiin arvostettu 1000 jaardin The Navy Rifle kilpailu Quantanicossa, Virginiassa. Tästä huolimatta Yhdysvaltojen armeijan valintatestit kulkivat omaa latuaan ja vuoden 1986 aikana yleistilanne alkoi olla selvä. Yhdysvaltojen armeija valitsisi vain RAI:n .50 BMG kaliiperisen kiväärin, eikä .338/416:tta. .50 kal. oli ennätetty jo alustavasti testaamaan Beirutissa ja Grenadan sotaretkellä. Vaikka .50 BMG kaliiperinen versio tarjosi kaksinkertaisen painonsa lisäksi myös ulko- ja maaliballistista suorituskykyä, syyt valintaan lienevät pikemminkin siinä, että .50 BMG oli ollut tuotannossa ja käytössä jo vuosikymmeniä.
RAI:n lisäksi aseita .338/416 patruunalle valmisti tai paremminkin valmistutti myös Lapuan maahantuoja Kendall. Kendallin Keberst -nimikkeellä myymät kiväärit rakennettiin yleensä Weatherbyn MkV -lukkolaitteen ympärille. Suomessa ensimmäisiä koeaseita rakennettiin Sakon L61 lukkolaitteen ympärille ja ainakin yksi Weatherbyn MkV -lukkolaitteeseen perustuva kiväärikin löysi tiensä Pohjanmaalle.
Amerikkalaisten valmistajien hävittyä kuvioista Lapua jäi käytännössä yksin uuden patruunan kanssa, jolle ei ollut käytännössä olemassa ainoatakaan asevalmistajaa. Tehtaan johto päätti kuitenkin jatkaa jo olemassa olevan tuotteen kehittämistä. Sen seurauksena patruunan mittoja täsmennettiin ja se nimettiin .338 Lapua Magnumiksi. Tuntuvimpana erona .338/416 patruunaan nähden oli se, että uudessa .338 Lapua Magnumissa hylsy on pituudeltaan lähes 2 mm lyhyempi kuin alkuperäinen hylsy ja .338 Lapua Magnumissa ruutitilakin oli n. 1 mm lyhyempi. Myös hylsyn sisärakenne oli suunniteltu uudelleen kestämään korkeampia pesäpaineita kuin alkuperäinen varsin alhaisille paineille suunnitellun .416 Rigbyn hylsystä edelleen muokattu hylsy olisi kestänyt. Kysymyksessä oli mitallisesti ja tosiasiallisestikin uusi suomalainen patruuna, olkoonkin, että perusajatus tästä syntyi uudella mantereella.
Syy miksi .416 Rigbyn hylsy kelpasi esikuvaksi ja aihioksi mutta ei lopulliseksi lähtökohdaksi uuden patruunan hylsylle oli lopulta varsin selkeä. .338/416 patruunassa 16.2 g painoinen luoti saatettiin matkaan 915 m/s lähtönopeudella. Tarvittiin siis kokonaan toisenlaiselle painetasolle suunniteltu hylsy kuin .416 Rigbyn alkuperäinen, runsaan 3000 Barin paineelle suunniteltu hylsy. Uusi hylsy suunniteltiin 4200 Barin käyttöpaineille.
.338 Lapua Magnumin ensimmäinen varsinainen tuotantoerä kokeita varten valmistettiin 1988. Uudesta patruunasta oli kuitenkin tehty esitys CIP:lle vuonna 1987, ja vuonna 1989 .338 Lapua Magnum mittoineen virallistettiin.
Myös uusia luoteja kehitettiin uutta patruunaa varten. 1980-luvun lopulla Lapualla kehitettiin myös perinteisistä konstruktioista poikkeavaa kokovaippaluotia, jossa luodin perässä näkyvä lyijy oli suojattu vaipalla pientä keskiötä lukuun ottamatta. Tämä konstruktio, joka myöhemmin tunnetaan nimellä Lock Base, patentoitiin vuonna 1990. Alkuperäinen, vuonna 1984 suunniteltu avoperäinen B408 muokattiin Lock Base tyyppiseksi, jolloin B408 sai nykyisen muotonsa. Luodin massa pysyi 16.2 grammassa. Ensimmäinen osavaippaluoti oli Mega-luodista muokattu virtaviivaisempi Mira.
HPBT-tyyppinen Scenar-luoti esiteltiin myöhemmin, vuonna 1996. 16.2 g painoinen GB488 ei ollut Lapuan Scenar -perheen ensimmäinen jäsen, vaan se oli esitelty jo vuonna 1987. Reikäpäisiä tarkkuusluoteja Lapualla oli kyllä suunniteltu aikaisemminkin, ensimmäinen 6.5 mm HPBT-luoti oli suunniteltu jo 1960-luvun lopulla.
.338 Lapua Magnumissa kokeiltiin myös erilaisia erikoisampumatarvikkeita: panssariluoti, panssari-sytytysluoti, teräväkärkinen messinkisolidi ja alikaliiperiluoti olivat esimerkkejä patruunassa testatuista konstruktioista.
Uusi patruuna alkoi herättää kiinnostusta myös Euroopassa. Keskeisimmäksi asevalmistajaksi nousi kuitenkin englantilaisen Malcom Cooperin omistama Accuracy International. Malcom Cooper oli menestynyt kivääriampuja, jolla oli lukuisia mestaruuksia ja arvokisamitaleja, mm. kaksi olympiakultaa. Cooperin menestyksessä erikoista oli se, että hän ampui osan kilpailu-urastaan itse suunnittelemillaan ja valmistamillaan kivääreillä. Cooperin omistama Accuracy International alkoi 1980-luvulla kehittää nimenomaan sotilaskäyttöön suunniteltua tarkkuuskivääriä Englannin armeijan tarpeisiin. Accuracy Internationalin ja Lapuan yhteistyö ei lähtenyt liikkeelle .338 Lapua Magnumin pohjalta, vaan Malcom Cooper oli toiminut Lapuan edustajana Englannissa jo aikaisemminkin ja ampunutkin osan voitokkaista kilpailuistaan Lapuan patruunoilla. Accuracy International suunnitteli uudelle patruunalle (ja 7 mm Rem. Mag:lle ja .300 Win. Mag:lle) aikaisemman AW-mallin pohjalta suurennetun version nimikkeellä Super Magnum. Accuracy Internationalin kivääristä tuli ensimmäinen sarjatuotantona valmistettu .338 Lapua Magnum kivääri.
Vähän myöhemmin perässä seurasi Sako TRG-41. Merkillepantavaa on myös, että kaksi muutakin suomalaista valmistajaa, Pirkan Ase ja aseseppä Jyri Jalonen esittelivät 90-luvun taitteessa omat .338 Lapua Magnum kaliiperiset tarkkuuskiväärinsä, joista kumpikin oli valmistettu valmistajan oman lukkolaitteen ympärille.
1990-luvulla valikoima alkoi täydentyä muidenkin valmistajien aseilla. Myöhempinä aikoina .338 Lapua Magnum on otettu käyttöön enemmän tai vähemmän laajassa mittakaavassa useissa läntisen pallonpuoliskon armeijoissa ja vastaavissa organisaatioissa.
