D166-luodin historia on epätavallinen ja pitkä. Se alkoi oikeastaan jo vuoden 1932 loppupuolella, kun puolustusministeriö asetti standardipatruunakomitean selvittämään armeijan sekavaa patruunatilannetta sekä varmasti myös osittain armeijan ja Suojeluskuntien välistä erimielisyyttä siitä millainen tulevan kiväärin (7.62x53R) vakioampumatarvikkeen tulisi olla. Standardipatruunakomitean johdolla Valtion Patruunatehdas (VPT) suunnitteli ja valmisti vuosina 1933 – 1934 yli 100 erilaista koeluotia, joilla suoritettiin muiden käytettävissä olevien luotien ohella laajoja koeammuntoja Lapualla, Lappajärvellä ja Kalajoella. Kaikkiaan kokeita tehtiin yli 260:lla luotityypillä. Tästä aiheesta löytyy tarkempi ja yksityiskohtaisempi kuvaus Mika Pitkäsen ja Timo Simpasen Luotikirjasta – Suomessa 1920- ja 1930-luvuilla kehitetyt 7.62 kiväärinluodit.
Standardipatruunakomitean valvonnassa kokeiltavana olleista luodeista valikoitui D-166 tunnuksella tunnettu 13 g painoinen teräväkärkinen ja portaittaisella kartioperällä varustettu kokovaippaluoti. Porrastettu kartioperä tunnettiin tuolloin rakenteena nimellä m/31 ja sitä oli käytetty VPT:n tarkkuusluodeissa D-28 luodista lähtien. Luoti oli siis huomattavasti painavampi kuin esim. tsaarinaikaisessa m/1908 patruunassa käytetty tasaperäinen 9.6 g painava luoti. Vastaavia luoteja valmistettiin Suomessakin 1920- ja 1930-luvuilla.
D-166 oli tarkoitettu sekä kiväärissä että konekiväärissä käytettäväksi. Raskaalla luodin painolla haettiin vaikuttavuutta konekiväärissä sekä pitkillä etäisyyksillä että myös ilmatorjunnassa. D-166 virallistettiin vuonna 1936 ja samana vuonna VPT valmisti ensimmäisen koesarjan eli yhteensä n. 1.2 miljoonaa D-166 luodilla varustettua 7.62x53R patruunaa. Tuotanto käynnistyi verkkaisesti, mutta jo talvisodan alla, vuonna 1939 ladattiin 40 milj. patruunaa ja jatkosodan aikana vuosina 1943 ja 1944 90-100 milj. patruunaa vuodessa.
Sotatalouden näkökulmasta raskas luoti kulutti tärkeitä raaka-aineita kuten lyijyä ja kuparia. Materiaalin säästämiseksi kehitettiin VPT:lla 1943 S-283 luoti, joka oli kärkimuodoltaan sama kuin D-166, mutta tasaperäinen ja 10.8 g painoinen. Sitä seurasi edellisen kaltainen mutta teräsvaippainen S-284 luoti. Molempia tyyppejä valmistettiin, mutta niiden määrät eivät sodan loppuun mennessä olleet D-166 luotisen patruunan tasolla. D166-luodista valmistettiin sodan aikana myös teräsvaippainen versio D-280.
Sotilaskäyttöön D-166 -luodilla varustettua patruunaa on valmistettu useammilla ampumatarvikenimikkeillä. Patruunoita valmistettiin myös sodan jälkeen. D-166 lienee yksi harvoista, ellei peräti ainoa toisen maailmansodan aikainen sotilaskiväärin luoti, joka on ollut tuotannossa noista ajoista lähtien.
Nykyisissä merkinnöissä D-166 kirjoitetaan ilman väliviivaa muotoon D166. Tällä merkinnällä luotia on valmistettu jälleenlatauskäyttöön jo vuosikymmeniä. Luodin läpimitta on 7.87 mm eli sama kuin sodan aikaisessa tuotantoversiossa. 7.62x53R kaliiperista patruunaa ei D166-luodilla voi ladata, koska CIP:n patruunakohtaisessa standardimitoituksessa luodin maksimiläpimitaksi määritetään 7.85 mm eli sama kuin esim. .308 Win. kaliiperissa.
Lapuan D166-luoti edelleen tänä päivänä varteen otettava tarkkuusluoti. Sen BC-arvo ei tietenkään vastaa esim. Scenareita, mutta käytännössä sillä ampuu pitkälle. Siihen tarkoitukseen se aikoinaan suunniteltiinkin. Tykistökenraali Nenonen kirjoitti vuonna 1937 D-166:n tarkkuudesta tai silloin kirjaimellisesti osumakuvion hajonnasta ”…että sellaisiin verrattavia vain harvoilla tykeillä voidaan saavuttaa. Kaikilla muilla tunnetuilla luodeilla hajonta on ollut monin verroin suurempi.”
He, jotka pääsivät takavuosina ampumaan PV:n m/85 tarkka-ampujan kiväärillä D166-luodilla ladattua patruunaa ovat saattaneet todeta, että yhdistelmällä voi ampua 1000 metriin asti. Itse olen ollut vierestä seuraamassa ja myös kokeilemassa, että avotähtäimillä varustetulla m/39 kiväärillä jantteri kaatuu yli 700 m etäisyydeltä. Vähän vastaavaa löytyy netistäkin 9-Hole Reviews nimisen Youtube-kanavan videosta: https://www.youtube.com/watch?v=eAnCjqX0IQA
D166 sopii parhaiten siihen kivääriin, joka tälle luodille alun perin suunniteltiin eli m/39 ”Ukko-Pekka” sotilaskivääriin. Se sopii toki muihinkin vastaaviin aseisiin, niin kotimaisiin kuin venäläisiinkin sotilaskivääreihin. Ainoa reunaehto on, että piipun isokaliiperi (urakaliiperi) on enemmän kuin 7.85 mm.
Tikkakoski Oy:n valmistama m/32-33 konekivääri oli yksi Suomen Armeijan aseista, joissa käytettiin D-166 -luodilla varustettua 7.62x53R patruunaa. Metallivyötä käyttävä m/32-33 lienee viimeisiä vesijäähdytteisiä Maxim-konekiväärin variaatioita.
Kuva ja teksti: Janne Pohjoispää
