Ruutia ja rautaa -blogi

15.12.2016

   
   
   
   
   
   
   
   
   
   
 

Mistä eräihminen haaveilee? 

Näin joulun tienoilla on tyypillistä että ihminen ryhtyy haaveilijaksi. Jotenkin sen on pakko liittyä joulun henkeen, vai levittelevätkö tontut kulkiessaan jotain haaveilupulveria?

Tiedä häntä mutta joka tapauksessa sellainen vakava aihe hiipii myös jokaisen eräihmisen mieliin. Mitä minä oikeasti haluaisin lahjaksi jos saisin valita vapaasti? Monessa tapauksessa tällainen haaveilu on siinä määrin vahingollista että se johtaa kärsimättömyyteen ja jopa multa-mulle-lahjojen hankintaan. Ei siis vain voida odottaa että mitä se pukki on suunnitellut.

No, joka tapauksessa. Ainahan se on mukava haaveilla. Mutta mitä sinä oikeasti eränkävijänä tarvitsisit? Mistä olisi sinulle hyötyä mutta et ole vielä kehdannut edes toivoa sellaista kapistusta itsellesi?

Tokihan me kaikki haaveilemme hienoista aseista. Joku toivoo hienoilla puilla ja kaiverruksilla varustettua drillinkiä, toiselle Se Paras Lahja voisi olla vaikka Karhulekan tyyppinen raakaan käyttöön sopiva työkalu. Kolmas saattaa jopa haaveilla kaksoisluodikosta, rohkeimmat jopa klassisesta kipplaufista. Tuollainen kevyt yksipiippu voisi kyllä olla kiva jos se toinen haave, talvinen latvalinnustus joskus toteutuisi…

Mutta jos nyt kuitenkin sivuutetaan aseet ja koitetaan pohtia mistä muusta metsästäjä hyötyisi?

No, kunnon katselukiikarit tietenkin ovat monen listalla. Jos niihin vielä olisi yhdistetty etäisyysmittari, korkea valovoima ja kompakti koko olisi haave täyttynyt täydellisesti. Sellainen kyllä olisi varmasti joka retkellä kaulassa sen jälkeen kun se olisi viimein hankittu, siksi kätevä on katsella maailmaan molempien silmien ja hyvän optiikan kautta.

Jos se kiikarikin on jo tullut hankittua niin se toinen jo mainittu optinen apuväline, etäisyysmittari tietenkin helpottaisi elämää. Nopea vilkaisu mittarin läpi ja korotornista naksut kohdilleen. Ah, olisihan se helppoa ja myös varmempaa napauttaa luoti liikkelle oikean tiedon pohjalta. Ei tarvitsisi enää arvailla ja odottaa sydän kylmänä että mihin se luoti oikein nyt...

Ai niin, se kevyempi ja tehokkaampi äänenvaimennin on ehdottomasti haavelistalla. Vähän tuntuu turhalta kantaa puolen kilon teräsmötikkää piipun päässä jos se ei leikkaa ääntä kunnolla. Mitenkähän ne hiilikuituiset, niistä on kuulunut paljon hyvää…? Ne norjalaiset siis…?

Jos vielä aseessa olisi alla kunnon tukijalat, bipodi, olisi laukauksen osuminen kohteeseensa vieläkin varmempaa. Kyseiset apuvälineet olisivat siis myös hyödylliset. Mutta vain silloin jos nekin olisivat kevyet kantaa ja helpot käyttää. Mitään takaraivoon koko ajan hakkaavia häkkyröitä ei liikkuva eränkävijä aseenseensa huoli. Nopeasti irroitettavat ja taas kiinnitettävät, kevyet ja taskuun menevät bipodit olisivat kyllä hankintalistalla korkealla.

No, jos nyt sattuu käymään niin että bipodikin on jo hankittu, olisiko kunnon asehihna, ellei jopa valjaat hieno ratkaisu? Sellainen mitä nyt viime aikoina on alkanut näkymään useammallakin valmistajalla? Esimerkiksi Niggeloh on ajatellut jo Alppien eräserkkuja joten miksei ne menisi myös suomalaisella suolla?

Kantolaitekin jos sattuu olemaan kunnossa niin mitäs sitten? Eikös tuossa olisi jo kaikki? No, talvihan on täällä ja monin paikoin se tarkoittaa että kohta loppuu myös metsästyskausi. Mitäs me sitten tehdään, kesää odotellessa? No miksei käytettäisi aikaa harjoitellen ampumatekniikkaa? Sitä miten se sormi oikein pitäisi koukistaa ja miten ottaa ote aseesta jotta luoti tavoittaa  napakympin? Nii-in. Se ilmakivääri olisi kyllä melko mukava harjoitteluväline. Jos osuu ilmakivääritaulun napakymppiin, siihen luotia paljon pienempään, on kyllä tekniikka kunnossa. Ja se ei kehity ilman harjoittelua!

Entäpä jos ilmakiväärikin löytyy jo autotallin nurkasta? Mistä voi eräihminen enää haaveilla?

Onhan meillä vielä ne matkat. Moni on jo käynyt kokeilemassa onneaan merten takana, ainakin Virossa asti. Silti se yksi unelmien täyttymis voisi olla vielä kunnon sikajahti syvemmällä Euroopan sydämessä. Tai vaikka ihan jossakin vuorilla asti! Saksanhirvet, gemssit sun muut lampaat, isot karhut ja komeasarviset kauriit. Ne odottavat vielä jossakin, ihan varmasti.  Joskus vielä…

No mutta jos trofeehuonekin on jo täynnä? Mistä ihmeestä sydänjuuriaan myöten erähenkinen ihminen voi enää haaveilla? Onko enää mitään mitä eränkävijä osaa arvostaa enemmän kuin mitään edellämainituista?

Kyllä on: Kukaan ei tule toimeen ilman kunnon henskeleitä…Kun kerran on päässyt kokeilemaan oikein hyviä, leveitä ja joustavia olkaimia ei halua enää niistä luopuman. Jos kerran vielä koittaisi tilanne ettei housuja tarvitsisi koko ajan nostella. Siinäpä sitä eräihmisen haavetta kerrakseen.